Patsas

Alla vanhan poppelin puiston polun päässä
kirjailijan patsas paikallaan
muistomerkki mestarin veistetty jo aikanaan

niin aivan hiiskumatta se istuu liikkumatta
ja vahtii omaa puistoaan
on unohdettu sinne tuo vanha mestarimme
yksin pitää yllä muistoaan - siinä paikallaan

Pronssipatsaan jalustaan nuori taiteilija
kirjaa kömpelöitä lauseitaan
sylkee päälle mestarin ja vielä tuhrii maalillaan

Patsas istuu liikkumatta, vaan kohta arvaamatta
hievahtaakin paikoiltaan
se tarttuu nuorukaista tuota tyhmää koltiaista
ja pilke silmäkulmassaan poikaa tukistaa

Alla vanhan poppelin nuori taiteilija
vaiti patsaan pintaa puhdistaa
valvonnassa mestarin sotkujansa siivoaa

patsas istuu liikkumatta, virnistää vain nauramatta
kun vahtii omaa puistoaan
on unohdettu sinne tuo vanha mestarimme
mutta pitää vielä puoliaan - siinä paikallaan